Suomessa on noin 130000 uhkapeliongelmaista ja rahapelibisnestä pyörittää täällä valtion monopoli nimeltä Veikkaus. ”Pelaa maltilla, mutta pelaa kuitenkin, edes vähän” kuvaa paremmin Veikkauksen slogania. Veikkauksella on koko EU-alueella hyvinkin uniikki asema oman monopolinsa suhteen. Se perustelee monopoliasemaansa pelaamisesta aiheutuvien haittojen ehkäisyllä, joka riittää vielä toistaiseksi Euroopan unionille. On melko ristiriitaista väittää, että samalla kun ehkäistään pelaamista monopolilla, markkinoidaan sitä isolla rahalla suomalaisille.

Veikkaus käyttää vuodessa noin 60 miljoonaa euroa markkinointiin, jotta se saisi suomalaiset pelaamaan uhkapelejä. Siis miettikää, 60 miljoonaa ruokkiakseen peliriippuvuutta Suomessa. Eihän valtio markkinoi viinaakaan ihmisille agressiivisesti isolla budjetilla. Ajatelkaa tilannetta, jossa Alko mainostaisi koskenkorvaa sloganilla ”Juo Koskenkorvaa, juo maltilla, mutta juo edes pikkusen”. Kuulostaa mielestäni aika absurdilta. Mainokset ovat myös hyvin tunteisiin vetoavia ja tehokkaita. Varmasti moni suomalainen tietää sen, että sitä lottoa pääsee pelaamaan ja se on olemassa ilman, että sitä täytyy jatkuvasti mainostaa.

Pelikoneita löytyy myös joka paikasta. Jos menet ostoksille, et voi välttää onnenpotteja ja yksikätisiä rosvoja. Suomi on maailmanlaajuisesti yksi niistä hyvin harvoista maista, jossa pelikoneita saa olla esillä kaupoissa, kioskeissa ja baareissa. Muissa maissa pelikoneita pääsee pelaamaan yleensä vain niille suunnatuissa pelisaleissa, katseilta piilossa. Tarjonta luo kysyntää, joten mitä enemmän on mahdollisuuksia pelata, sitä yleisempää pelaaminen on ja sitä helpompaa siihen on luoda riippuvuus. Pelikoneet ovat kaupoille, baareille ja kioskeille kannattava bisnes, koska ne saavat osan koneiden tuotosta ja mitä enemmän koneita on, sitä suurempi on myös potti.

Veikkaus sijoittaa koneita myös sellaisille alueille, jossa asuu tilastollisesti heikommin toimeentulevia sekä sosiaalisesti heikommassa asemassa olevia. Sen hyvä tarkoitus kerätä tuottoa ja antaa se erilaisille järjestöille ei ole hyväksyttävä syy, jos se revitään sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten ja peliongelmaisten selkänahasta. Tämän vuoden puolella vuosi myös tieto Veikkauksen uudesta strategiasta, jossa se keskittyy rahastamaan kovemmin niitä pelaajia, jotka pelaavat yli 700e uhkapeleihin kuukaudessa. Peliongelmat aiheuttavat mittavia yhteiskunnallisia ongelmia aina mielenterveyshäiriöistä pikavippikierteisiin sekä avioeroihin.

Rahapeliteollisuus on maailmanlaajuisesti yksi kannattavimmista aloista. Uhkapelit perustuvat täysin matematiikkaan, jossa erittäin harva ihminen pystyy voittamaan talon. Tuotot ovat vakaita ja ennakoitavia, koska ne perustuvat matemaattisiin malleihin. Vuonna 2018 Veikkaus teki noin miljardin euron liikevoiton. Siitä voitosta iso osa on tehty peliongelmaisten ihmisten avulla, josta ongelmien loppulaskun maksaa viime kädessä valtio. Veikkaus mainostaa aina kovaan ääneen sitä, että tuotto jaetaan hyviin tarkoituksiin, niin nuoripoliittisista järjestöistä aina kulttuurin tukemiseen ja historiallisten kohteiden korjauksiin. Takana piilee kuitenkin epämiellyttävä totuus. Rahat on saatu tavalla, joka ei kestä päivänvaloa.

Monissa muissa maissa on siirrytty uhkapelijärjestelmässä lisenssipohjaiseen malliin, jossa kilpailua on vapautettu ja yhtiöt ostavat valtiolta lisenssin, jonka turvin ne saavat harjoittaa toimintaa. Lisenssin lisäksi uhkapeliyhtiöt maksavat liiketoiminnastaan peliveroa, jolla saadaan valtion osuus pelivoitoista. Tällä järjestelmällä saataisiin korvattua täysin Veikkauksen tekemä tulos. Lisenssijärjestelmä yhdistettynä tiukkaan lainsäädäntöön markkinoinnin osalta palvelisi yhteiskuntaa paremmin kuin nykyinen Veikkauksen monopoli.

Tällä hetkellä Suomessa on mahdollista pelata ulkomaisilla netticasinoilla, joista voitot valuvat suoraan valtion ulottumattomiin. Lisenssijärjestelmällä pääsisi valtio hyötymään myös näistä rahoista. Myös koneiden sijoitteluun tulee puuttua. Lainsäädännöllä voidaan säätää esimerkiksi siitä, että pelikoneita saa olla vain yksi per kiinteistö. Tällä turvataan se, että maakunnissa myös pienissä kaupoissa on mahdollista säilyttää se yksi pelikone.

Loppuun ajatusta siitä, mihin valtio voisi käyttää uhkapelien markkinointiin käytettävät 60 miljoonaa: Markkinoikaa pitkäjänteistä osakesäästämistä ihmisille. Jos suomalaiset saataisiin laittamaan rahat uhkapelien sijasta osakemarkkinoille, auttaisi tämä pitkällä aikavälillä koko kansantalouttamme huomattavasti enemmän kuin uhkapelit. Siihen ei tarvita muu kuin poliittinen tahtotila toimia suomalaisten hyväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *